Paras aika istuttaa puu

 

tree_Egasit_Mullakhut

 

Tiedotusvälineet uutisoivat hiljattain, kuinka eräs kiinalaisyritys oli rekisteröinyt Minna Parikka -tavaramerkin Kiinassa, minkä vuoksi Minna Parikka on käynyt usean vuoden oikeustaistelua. Tiedotusvälineestä riippuen kielenkäyttö oli melko värikästä. Yle ja MTV3 käyttivät mm. ilmaisuja ”varastettu tai kaapattu tavaramerkki”. Ikävä kyllä Minna Parikka ei ole ainoa Kiinassa vastaavaan tilanteeseen joutunut suomalainen elinkeinonharjoittaja – tapauksia on lukuisia.

 

Miksi näin on käynyt? Voidaan toki päivitellä kiinalaisia ja sitä, ettei Kiinassa kunnioiteta IPR-oikeuksia, ja jopa käyttää Kiinan lain mukaisesti tavaramerkkinsä rekisteröineestä kiinalaisyrityksestä ”kaappari”-nimitystä. Mitä jos katsoisimmekin peiliin ja miettisimme, miksi meidät yllätettiin ”housut kintuissa”?

En yritä väittää, etteikö Kiinassa kopioitaisi länsimaisia brändejä tai etteikö IPR-loukkauksia olisi keskivertolänsimaata enemmän, tai edes etteikö näitä kuuluisia ”kaappareita” olisi. Kyllä niitä on, ja väitänkin, että asia on myös yleisessä tiedossa.

Sen vuoksi näissä loukkauksissa jääkin ihmetyttämään ennen kaikkea se, miten tuo tärkeä tavaramerkki on päästetty kaapattavaksi.

Moni yritys on jättänyt suojaamatta tavaramerkkinsä silkasta ajattelemattomuudesta, ja toiset ovat halunneet säästää kuluissa. Monessa tapauksessa taustalla on kuitenkin asennevika. Kiinassa suojaamisesta keskustellessani kohtaan aika ajoin saman kommentin: ”Eihän Kiinassa kannata suojata mitään, kun paikalliset eivät kunnioita teollisoikeuksia”.

Tällöinhän oikeuksien suojaamisen tärkeys nimenomaan tulisi korostua, koska rekisteröity tavaramerkkioikeus on käytännössä ainoa tai vähintäänkin ylivoimaisesti kustannustehokkain oikeussuojakeino. On äärimmäisen tärkeää myös ymmärtää, että tavaramerkkirekisteröinti tuottaa haltijalle varsin vahvan kielto-oikeuden. Kiinalaisen tavaramerkinhaltijan oikeuskeinovalikoimiin kuuluu muun muassa maastaviennin kieltäminen. Toisin sanoen kiinalaisen tavaramerkkirekisteröinnin haltija pystyy estämään Kiinassa valmistettujen mutta vaikkapa Suomen markkinoille tarkoitettujen tavaroiden maastaviennin.

Vaikka Kiinassa riski joutua kopioiduksi lienee korkeampi kuin monessa muussa maassa, teollisoikeuksien lainsuojattomuus ei edes kaikilta osin pidä paikkaansa. Kiinassa on voimassa nykyaikaiset ja länsimaisen vertailun kestävät lait. Myös ulkomaiset yritykset saavat Kiinassa suojaa oikeuksiensa täytäntöönpanossa. Tasapuolisuuden nimissä on lisäksi todettava, että Aasiassa suojattu merkki, jota ei ole suojattu eikä käytetty Suomessa, on lähtökohtaisesti täällä rekisteröitävissä kolmannen osapuolen nimiin eli on vapaata riistaa siinä missä Kiinassa rekisteröimätön länsimainen merkki. Ja oikeudenkäynnit kestävät pitkään ja ovat kalliita kaikkialla.

Eli voivottelun sijasta teot ratkaisevat. Älkää päästäkö merkkiänne kaapattavaksi, vaan huolehtikaa riittävästä tavaramerkkisuojauksesta, mikäli sitä ei ole vielä tehty. Kiinalaisen sananlaskunkin mukaan ”Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt”.

 

MIKKOLAJUSSI

Jussi Mikkola
EU-tavaramerkkilakimies
Papula-Nevinpat
IPR University Centerin kannatusyhdistyksen hallituksen jäsen 2016

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Papula-Nevinpatin blogissa 18.4.2016 Suomen Yrittäjien verkkosivuilla.

(Bonsai tree photo: iStock.com/Egasit_Mullakhut)